TAKAISINRakennusalaa pidetään miesvaltaisena alana. Sitä se onkin. Naisten osuus rakennusalan työntekijöistä on vain noin 6 %, vaikka naisten määrä onkin ollut nousussa yli 10 vuotta. Pääasiassa he ovat maalareita, mutta joukossa on myös putki- ja sähköpuolen ammattilaisia, kertoo aluetoimitsija Kimmo Hirvonen Rakennusliitosta.
Arjasmaa Yhtiöiden jokaisessa yrityksessä on naisia työmailla. Käydäänpä tervehtimässä.
Työmaainsinööri Laura Niittymäki, Rakennustoimisto Laamo
Laura Niittymäen toimisto sijaitsee tällä hetkellä ICT-talon ja DataCityn välissä työmaakopissa. Työn alla on useampi pieni kohde: ElectroCityn vesikaton korjaus, Abacusin puhdastilamuutoksia, ovimuutoksia ja lattiafiksauksia.
Kauanko olet työskennellyt Laamolla? – Ensimmäisen kerran tulin harjoittelijaksi viisi vuotta sitten. Nyt on neljä vuotta täynnä vakituisena. Tulin tänne suoraan ammattikorkeakoulun rakennusmestarilinjalta.
Oletko ollut aina raksahommissa? – Isä oli kirvesmies ja otti mukaan kesätöihin, kun olin 15-vuotias, Laura hymyilee. – Nykyään päivät kuluvat enemmän toimistolla kuin työmaalla. Työmaasuunnitelmia, laskujen tarkastusta, palkkojen ilmoittamista, hän luettelee työmaainsinöörin tehtäviä.
– Yliopiston päärakennus oli mieleenpainuva kohde. Meitä oli tosi hyvä porukka. Se oli ensimmäinen missä olin työmaainsinöörinä, ja pisin työmaani tähän mennessä, pari vuotta, Laura muistelee viime vuonna valmistunutta urakkaa.
Vapaa-ajallaan Laura touhuaa havannankoiransa, ”sellaisen valkoisen pörröisen tapauksen”, kanssa, ja neuloo, lähinnä villasukkia.
Työmaa-assistentti Eeva Helin, Rakennus Oy Isotalo
– Olen työskennellyt Rakennus Oy Isotalon leivissä huhtikuusta 2020. Olen siis ihan uusi talossa, työmaa-assistentti Eeva Helin tunnustaa juttutuokion aluksi.
Miten päädyit rakennusalalle? – Isäni oli maalari. Hän opetti ja minä maalasin. Isä ei koskaan sanonut että ”sinä olet tyttö, sinä et voi.” Valmistuin maalariksi 1994, siitä se sitten lähti. Olin välillä myös keittiösuunnittelijana ja kuntouttavan työtoiminnan ohjaajana. Se avarsi katsantoa. Menin työmaa-assistenttikoulutukseen yhden työnantajani mentyä nurin, kun piti löytää uutta.
– Yksi mainitsemisen arvoinen kohde oli linjasaneeraustyömaa Helsingissä pari vuotta sitten. Rakennuksena se oli erilainen, vuonna 1910 rakennettu talo. Asukkaat teettivät samalla jopa kahden rapun läpi meneviin asuntoihinsa remonttia. Omalle kohdalleni tuli useita erikoistoiveita. Mietin monesti, että miten hemmetissä tämä tehdään? Esimerkiksi yhden huoneen seinä piti tapetoida reilun metrin levyisellä hirvittävän painavalla vinyylitapetilla. Siitä tuli seinän kokoinen maisemakuva. Huonekorkeus oli melkein neljä metriä, niin sen kohdistamisessa oli funtsimista. Sinne se meni ja hyvä tuli. Tapetointi on aina ollut mun spesialiteetti, Eeva kuvailee erityisosaamistaan.
– Hoidan työmaan perehdytykset. Siinä käydään läpi yleiset pelisäännöt ja työmaan erityisolosuhteet. Perehdytän sekä omat että ulkopuoliset työntekijät. Suuri osa ajasta menee laskujen tarkastuksessa ja litteroinnissa, Eeva kertoilee tavallisen työpäivän sisällöstä.
Vapaa-ajallaan Eeva käy kuntosalilla ja tekee käsitöitä. Hän on neulonut viimeisimmät kirjoneulevillapaitansa itse värjätyistä langoista! Keramiikkatöistä on ollut luova tauko, joka alkaa tehdä tehtävänsä: mieli tekee taas saven pariin.
– Mikään ei ole niin kaamea kuin vihainen naismaalari! Eeva täräyttää yhtäkkiä. Toisen työn kunnioittaminen on tärkeää. Jos joku laittaa tikkaat nojaamaan vastamaalattua seinää vasten, niin sotkuhan siitä syntyy, Eeva tuohtuu. – Joskus täytyy käydä paikkaamassa muiden tekemisiä. Saman asian tekeminen moneen kertaan ärsyttää. Tehdään mieluummin kerran ja huolella, Eeva toteaa napakasti.
Vastaava mestari Piia Laamo ja maalari Essi Kajander, Rakennusliike Kemppe
Vastaava mestari Piia Laamo ja maalari Essi Kajander puurtavat tällä hetkellä Raision keskustassa linjasaneeraustyömaalla. Aletaan olla loppusuoralla.
Arjasmaa Yhtiöihin kuuluu Rakennusliike Kemppe ja Rakennustoimisto Laamo. Sinun nimesi on Piia Laamo ja olet töissä Kemppellä. Kuulostaa hämmentävältä. – Tulin lainaan Laamolta, kun Risto Kemppe tarvitsi työnjohtajaa vuonna 2018. Olen siis työskennellyt nyt Kemppellä kolmisen vuotta. Olen kulkenut rakennuksilla lapsesta saakka ja ollut rakennusalan töissä aina. Isäni Aku Laamo perusti firman yhdessä Reijo Sinkon kanssa, Piia selventää ja jatkaa: – Aloitin rakennussiivoojana. Aikomukseni oli lukea rakennusmestariksi, mutta totuinkin rahantuloon. Lukion jälkeen alkoi pitkä 15 vuoden välivuosi, Piia nauraa. Tein myös kuljetus- ja varastonhallintatöitä, huollatin koneet ja vein tavaraa työmaille. Työpäivät järjestelin työmaiden kiireellisyyden mukaan. Myöhemmin suoritin työn ohessa logistiikan erikoisammattitutkinnon ja valmistuin työteknikoksi. Tämän jälkeen päätin mennä alkuperäisen suunnitelmani mukaan opiskelemaan Turun ammattikorkeakouluun rakennusmestariksi. Valmistuin kolmessa vuodessa.
Peruspäivään kuuluu päivän töiden läpikäynti työntekijöiden kanssa ja omien sekä muiden urakoitsijoiden työn tahdistaminen työmaalla. Materiaalien ja tarvikkeiden pitää olla työmaalla ja mestat kunnossa seuraavaa urakoitsijaa varten, ettei tule ”työjumia”. Logistiikkatausta ja ehkä äitiyskin auttaa pitämään asiat järjestyksessä.
Hauskana muistona Piia kertoo olleensa töissä luokkakaverinsa kanssa Kultarannassa Tarja Halosen kaudella. – Halonen kuuli, kun 18-kesäiset nuoret naiset hieman komensivat miehiä, ja kannusti meitä. Se jäi mieleen, Piiaa hymyilyttää.
Vapaa-ajallaan Piia ulkoilee; lenkkeilee, ja jos lunta saadaan, hiihtää talvisin. Yllättävä harrastus on talkoot. Talkoot? – Muun muassa mökkitalkoita Kustavissa. Korjauksia, muutoksia ja pihatöitä, hän täsmentää.
– Ai miten työkaverit minua kuvailisivat? No…varmaan reilu, ja tosi tarkka! Minun työmaallani ei aikailla, ja jäljen pitää olla siistiä, Piia arvioi muiden näkemystä itsestään.
Essi Kajander on työskennellyt Kemppen kohteissa pian kaksi vuotta. – En ole ollut koko ikääni rakennuksilla. Olin 8 vuotta rautakaupassa sisustustarvikemyyjänä. Sieltä lomautettiin, ja hetken mielijohteesta päätin mennä Aikuiskoulutuskeskukseen opiskelemaan talonrakennuksen perustutkinnon.
– Yhdellä työmaalla maalari katosi 12 viikoksi, ja minut tuupattiin sitten siihen hänen hommiaan tekemään. Tavallaan ihan sattumaa, että olen nyt maalari, Essi naurahtaa. – Seinien tasoitusta, maalaamista, hiontaa. Jos ei ole maalarin hommia, niin autan muita, esimerkiksi valan kaivoja ja tasoitan laattapohjia, hän kuvailee työpäiviään.
– Urakan loppusuoralla kuljetaan sukkasillaan, ja ympärillä on puhdasta. Se on kivaa. Työmaat, joissa on hienot maisemat, virkistävät. Kustavissa oli linjasaneeraus viime vuonna. Matkalla on kaksi isoa siltaa. Ajoin hitaasti yli ja nautin maisemista, Essi muistelee mieluisaa työmatkaa.– Vanhan kunnostaminen, se kun nypitään esille vanhoja kerroksia, tuntuu kiehtovalta. Olen pikkutarkka. Vaikka tykkään viimeistellä pienellä pensselillä, rekkaterminaalinkin maalaus onnistuu.
Essi kertoo lenkkeilevänsä satunnaisesti ja suunnistavansa joogasalille, kunhan rajoitukset päättyvät. Kotona aika kuluu leikkiessä neljä kuukautta vanhan maine coon -kissanpennun kanssa.
Nainen raksalla! Onko siinä jotain ihmeellistä?
Täytyyhän sitä lopuksi suoraan kysyä.
Laura: – Joskus joku kuittailee, ettei turvakengät oikein sovi yhteen mekon kanssa, siinä kaikki.
Eeva: – Kukaan ei ole koskaan kysynyt, että mitä hittoa sä täällä teet, vaikka olen ollut ainoa nainen työmaalla. Työnjohtotehtäviin on tullut lisää naisia vuosien kuluessa. Kun aloitin maalarina, naisia oli vain niissä hommissa. Nyt on myös putkaria ja sähkäriä. Eilen tuli yksi automaatioasentaja.
Piia: – Mulla on sellainen luonne, että suodatan asioita, en ole huomannut mitään ihmeellistä. Kaikkia sanomisia ei pidä ottaa tosissaan. Huumori auttaa. Niinhän se on joka alalla. Itsekin pojattelen pilke silmäkulmassa lähestulkoon kaikkia miehiä täällä työmaalla. Kukaan ei ole vielä suuttunut.
Essi: – Aika fyysistä tämä työ tietysti on. Ei täällä ihan herkkäsieluinen ehkä viihtyisi, eikä varmaan raksalle etsiydykään.
